Huivi joutui eilen sivuun, koska sain ihan sairaan hyvän idean. Tai no ainakin teoriassa, kerron enemmän kunhan pääsen testaamaan sitä käytännössä.

Tällaista on siis syntynyt parin päivän aikana:

Virkattu matonkudelaukku

Oon joutunut leikkaamaan tuota keltaista kudetta ja  meinaa järki lähteä. Minä, sohva, lähietäisyydellä oleva läppäri ja ylipäätään koko olohuone ollaan keltaisen pölyn ja langanpätkien peitossa ja koko ajan saa aivastella. Taas on tullut myös todettua, että virkkaaminen ei oo mun juttu. Eihän virkatessa pysty keskittymään televisioon, kun pitää kattoa työtä koko ajan. Aina välillä unohdan tämän ja innostun kokeilemaan jotain. No, kohta tuo on valmis.

Hello! Langanpätkien lisäksi olen kauttaaltaan keltaisen nukan peitossa. 

Asiasta toiseen niin tuota niinniin käytiin Lontoossa. Olin googletellut etukäteen lanka- ja käsityökrääsäkauppoja, mutta ei nyt sitten tullut käytyä kuin yhdessä, kun oli niin paljon kaikkea muutakin tekemistä. Tämä yksi lankakauppa oli kuitenkin se internetissä hehkutetuin, eli odotukset oli korkealla. Oletin löytäväni värikkäitä hyllyjä silmänkantamattomiin, erikoisia ja eksoottisia lankoja, suuren valikoiman kaikenlaisia uusia neulonnan apuvälineitä, joita en tiennyt edes tarvitsevani ja näiden seuraukseni tajunnan sumentavan maanisen ostohimon, mutta ei. Astuin sisään pieneen kopperoon, joka olisi voinut olla lähilankakauppani täällä Takapajulassa. Muutama lankahylly, yksi pieni hylly puikkoja ja muuta välineistöä, se oli siinä. En ostanut mitään ja osaksi tuon kaupan aiheuttaman pettymyksen vuoksi ne muutkin sitten jäivät katsomatta. Eipä sillä, tällä hetkellä ei ole mitään erityistä lankatarvetta, mutta ainahan sitä olisi voinut varastoon ostaa jotain kivaa. Sitäpaitsi olin innoissani odottanut megalomaanista SUUREN MAAILMAN lanka- ja käsityöelämystä, mutta todettakoon nyt, että paremman spektaakkelin kokee Tapion kaupassa Kauhajoen Päntäneellä. Se on myös noin 100 kertaa suurempi, kuin tuo Lontoon koppero.

Tarinan opetus: ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, ei tosiaan kannata lähteä merta edemmäs kalaan + matkailu ei avarra. Helpommalla pääsee kun pysyy kotona.

Arki jatkukoon

Oltihin muutama päivä reisus. Eilen tultiin kotiin ja tänään oon taas palannut rutiineihin istumalla koko päivän sohvannurkassa huivia kutoen. No okei, otin myös päiväunet, koska onhan tikkuaminen niin kovin raskasta puuhaa!

Clapo-Ktus!

Eilen iltapuhteeksi pärvöttelin Trekking-huivin ja selvitin sen ostamani uuden lankavyyhdin. Lankahan on käsinvärjättyä, joten kerin siitä tasakokoisia pieniä keriä ja käytän niitä huiviin vuorotellen, ettei tule mitään silmiinpistäviä värirajoja.

Uuden huivi ohje on Clapo-Ktus (mahtava nimi!) ja on kyllä kivan oloinen ja helposti mieleen jäävä malli. Piti vaan aloittaa kutominen ihan neulepuikoilla, kun vaikka noita puikkoja onkin tullut haalittua niin juuri nelosen pyöröpuikkoja en satu omistamaan. Pitkään tuota ei pysty neulepuikoilla kutomaan eli pyöröt täytyy ostaa, josta taas tuli mieleen, että olisipa tällainen:

Knitpron pyöröpuikkosetti! Nyyhkis, ei tarvitsisi koskaan enää arpoa kaupassa, että onkohan mulla tähän lankaan sopivat puikot. Oikeastaan oon jo antanut itselleni luvan ostaa nuo, mutta täältä huudeilta ei käsityöliikkeistä noita löydy ja haluaisin päästä hiplailemaan niitä ennen ostopäätöstä. No, kyllä tämä asia hoituu ennen pitkää. Neulonta kuitenkin on mitä suurimmissa määrin välineurheilua!

Oon muuten joskus väsännyt väliaikaispyöröpuikot teippaamalla langan kahden sukkapuikon väliin. Toimihan sekin...

Harmaata kevättä

Parin viime viikon sisään oon väsännyt keväisenharmaita asusteita. Tein jo talvella Novitan Crystalista paksun harmaan tuubihuivin, mutta kevään tullen tajusin, että siitähän täytyy saada laittiversio lämpimimpiin keleihin. Harmaat kynsikkäät on myös olleet to do-listalla jo pitkään.

Tää ois kyllä aika boring ilman noita nappeja!

Huivin ohje on Ravelrysta, nimeltään Stormy Sky Lace Cowl. Lanka on Drops Alpaca ja puikot 3,5 mm. Malli on ihan sairaan kiva, mutta aika lötköhän tuosta huivista tuli. Toiseen kuvaan sain sen aseteltua hyvin, mutta ei se noin pysy. Ehkä paksumpi lanka jaksaisi pysyä ryhdikkäästi. 

Käytin Dropsin alpakkalankaa ekaa kertaa ja tuli todettua, että siitä lähtee karvaa aika paljon. Saa nyt nähdä miten harmaana mustat vaatteet on kun otan huivin kunnolla käyttöön.

No sitten rasat. Ohje on samaisesta paikasta, nimeltään Susie Rogers' Reading Mitts. Lanka on Novitan Luxus Alpaca, puikot 2 mm. Vähän meni aloitus säätämiseksi, kun en millään meinannnut tajuta ohjetta. Teinkin nuo sitten omilla silmukkamäärillä ja mitoilla ja katsoin ohjeen vain tuohon koristeosaan. Näistä valokuvista ei ehkä ihan saa käsitystä noiden reunojen hienoudesta, mutta käsineiden kuvaaminen on yllättävän vaikeaa, ainakin jos on käytössä vain omat kädet.

Kynsikkäitä on kiva väsätä kun ne valmistuu niin nopeasti ja niitä tulee käytettyä paljon. Seuraavien malli onkin jo tiedossa, kunhan tulee sopivaa lankaa vastaan.

Huivirojekti

Ostin joskus viime vuoden puolella vyyhdin Zitronin Trekking Hand Art-lankaa ajatuksena tehdä jonkinlainen simppeli kolmiohuivi. Ohje löytyi Ravelrysta, mutta lanka loppui kesken, kun sitä oli vaan se yksi vyyhti. Viime viikolla pääsin taas käymään Tapion kaupassa ja ostin lisää samaa lankaa, mutta kotona se huivinalku ei näyttänytkään enää hyvältä. Purkuun siis menee ja uusiksi isommilla puikoilla ja ehkä uudella ohjeellakin. On kyllä niin ohutta tuo lanka, että ei ihan heti tarvi valmista odottaa.

Nääh. Liian tiivis. Langan puikkosuositus on 4 ja huivi on 
väsätty kakkosilla... mitäköhän mulla on ollut mielessä?

Ihana väri!

Ravelrysta täytyy höpötellä enemmän toiste. Omassa blogissa saa jauhaa paskaakin, niin kerronpa nyt että tässä on toinen kakkosolut menossa ja Slaughter & The Dogs soi!

Elikkäs!

Blogikokeilu lähtee tästä. Heti alkuun vaikutti siltä, että EN OSAA, mutta sain sentään jotain asetuksia rukattua, että tausta ei olisi ihan valju. Kauheen tylsähän tämä nytkin on, mutta säädän ehkä myöhemmin lisää. Tässä on kuitenkin vasta ensimmäinen olut menossa.